Tuntuisi teeskentelyltä aktivoida blogi juuri lähestyvien vaalien alla. Ylipäänsä näkyvyyden hakeminen tuntuu vieraalta ja vaikealta. Olen aina pitänyt vaikeana ja jopa vastenmielisenä jakaa omia kirjoituksiani oli kyse haastatteluista tai blogiteksteistä. Kuitenkin tietyt tavoitteet vaativat näkyvyyttä, joten tässä mennään. Pieni elvytysliike blogin suuntaan.
Tässä blogissa ja sen alkujuurilla aikanaan Tehy-lehden sivuilla kirjoitin vähän kaikesta hoitotyöhön liittyvästä; usein arvostuksesta tai sitten sen puutteesta. Lopulta törmäsin omassa elämässäni seinään ja sairastuin. Kirjoitin avoimesti uupumuksesta ja masennuksesta sekä terapian aloituksesta. Toipumismatkan aikana kirjoitin satunnaisesti tilannekatsauksia, että missä mennään nyt.
Ehkä sellaisen aika olisi taas, mutta kirjoituksena se on varsin lyhyt. Pitkästä aikaa tunnen oloni omaksi itsekseni. Ehkä jopa vahvemmin omaksi itsekseni kuin koskaan.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö välillä olisi hankalaa olla. Samat asiat työelämässä kuormittavat yhä ja työhön liittyvä ajatustyö ja tunteet kulkevat vapaille liiankin usein mukana. Jaksaminen vaatii jatkuvaa omien rajojen tarkastelua sekä omista voimavaroista huolehtimista.
Joku saattaisi kysyä, että mitä sinä hullu sitten pyörit työpäivän päälle vielä Tehy-hommissa. Hyvä kysymys. Kai se on sekoitus tyhmyyttä ja rakkautta lajiin. Olen luonteeltani sellainen, etten jaksa odottaa rikkinäisen puhelimen kautta minut saavuttavaa tietoa, vaan haluan olla kuulemassa asioista mahdollisimman varhain. En myöskään varsinaisesti osaa pitää mielipiteitäni ominani saati häpeile kysyä niitä tyhmiäkin kysymyksiä. Sekä hoitotyötä että edunvalvontaa tehdään vahvasti omalla persoonalla.
Toimin nyt omassa ammattiosastossani puheenjohtajana. Se on ollut melkoinen koulu edunvalvonnasta sekä yhdistysmaailmasta. Tuoreena puheenjohtajana on saanut opetella luottamaan omaan ääneensä. Tärkeintä on ollut kuitenkin käydä aktiivista keskustelua itseään kokeneempien kanssa. Jatkumo tehyläisen toimijan polulla on asettua ehdolle Tehyn valtuustovaaleihin. Niihin asetun ehdolle Vapaiden Vaikuttajien riveissä.
Ääni minulle on ääni alanvaihtajalle. Hoitotyön lumot ja kirot vasta varttuneempana löytäneelle.
Ääni minulle on ääni uupumuksesta toipuvalle. Minulle, joka en toivo vastaavaa kenellekään muulle. Minulle, joka yritän osaltani tehdä parhaani hoitoalan työolojen parantamiseksi.
Ääni minulle on ääni HUSilaiselle. Ja tarkemmin lähisairaalan kasvatille. ”Ulkohuussilaiselle.”
Ääni minulle on ääni porvoolaiselle, eli ääni Itä-Uudenmaan perspektiivistä sote-kenttää ja Tehyä katselevalle.
Ennen kaikkea ääni minulle on ääni aidosti Vapaalle Vaikuttajalle ilman poliittisia kytköksiä. Ääni uskallukselle olla myös eri mieltä ja esittää ne epämukavatkin kysymykset.
Vaaliliittooni voit tutustua osoitteessa www.vapaatvaikuttajat.net
Tehyn valtuustovaaleista voit lukea lisää osoitteessa Valtuustovaalit | Tehy
Sh Harjula 
Jätä kommentti