Kun olin lapsi puhuttiin paljon liito-oravista, joiden suojelun vuoksi kaatui rakennushankkeita. Asiaa pidettiin siinä määrin kettutyttöjen haihatteluna, että poimin pienenä koululaisena ilmapiiristä päällimmäiseksi tunteen, että onkohan liito-oravia ollenkaan. Onko niitä vain saduissa?
Olen jo pidempään miettinyt omaa työtäni sairaanhoitajana, jollen villinä läntenä niin ehkä savannina, jossa pääsy juomapaikalle on vaaroja täynnä. Sadekaudella saattaa olla vehreää, mutta kuivalla kaudella taistelu ravinnosta tai matka sen luo koettelee.
Koronapandemiaa on kestänyt Suomen ajanlaskussa nyt vuoden. Vaikka montaa hoitoalalla pielessä olevaa asiaa selittäisikin mielellään koronalla, on kuiva kausi jatkunut jo paljon pidempään.
Jo oppilaitoksissa sairaanhoitajanopiskelijan elinpiiri on kapenemassa. Yhä niukemmilla antimilla selviydytään ’aikuisuuteen’. Lähiopetuksen määrää leikataan ja leikataan. Työpajatunteja järjestetään harvakseltaan. Pandemian seurauksena luontaiset kohtaamiset lajitovereiden kanssa hupenevat entisestään.
Oppilaitoksen suojasta harjoittelukentille siirtyessään sairaanhoitajaopiskelija kohtaa kaunistelemattoman todellisuuden. Ohjaajista on pulaa, kaikkialle et ole tervetullut. Monissa paikoissa olet nimetön. Väsynyt lauma ei jaksa ottaa sinua enää vastaan.
Opintojen päätyttyä töitä löytyy ihmeellisen pian. Ei siellä niin pitkää jonoa ollutkaan, kuin ennen puhuttiin. Luvataan perehdytystä, mutta pian olet kuitenkin jo ’vahvuudessa’. Sanotaan, että ”kyllä sinä pärjäät”, mutta lopulta lauma on kuitenkin vain yhtä vahva kuin sen heikoin jäsen.
Kaikki eivät löydä juomapaikalle. Kaikki eivät kestä kuumuutta. Osa voipuu matkalla.
Kun kuivalla kaudella elinolosuhteet käyvät ahtaiksi ja ravinnosta on pulaa, jännitteet kiristyvät. Laumankin sisällä kuohuu. Osa kääntyy toisiaan vastaan. Suurin osa kuitenkin onneksi kannattelee heikompiaan.
Kukin tekee omat valintansa ja siirtyy parempien metsästysmaiden toivossa toisaalle. Jos kuiva kausi kestää liian kauan, on lähtevien joukko suurempi. Kun kaikesta on pulaa, voimat hiipuvat, vastoinkäymisistä toivutaan hitaammin.
Olen joskus kirjoittanut, että ruoho on vihreämpää siellä, missä edunvalvonta toimii. Isommassa kuvassa ruoho on vihreämpää siellä, missä valitaan pitää huolta niistä, jotka pitävät huolta yhteisönsä heikoimmista.
Wikipedia kertoo, että uhanalaisuus määritellään siten, että eliölajiin tai sen populaatioon kohdistuu lopullisen häviämisen vaara. Voi vain miettiä, onko sairaanhoitaja vaarantunut, erittäin uhanalainen vai äärimmäisen uhanalainen laji. Ja entä sitten?
Sh Harjula 
Jätä kommentti